Näinä viikkoina ja kuukausina ja vuosina tapahtuvia asioita:

• Duuni yliopistolla
• Täydellisen elämän elämistä täydellisen yksin.
• Näen kämpän ulkopuolella lähes pelkästään ihmisiä, joiden ei haluaisi tietää olevan edes olemassa. Missä ihmeessä hyvät ihmiset piileksii?
• Ihmisten epäkunnioitus nuorta naista kohtaan
• Epätasa-arvon näkeminen rakenteissa, yhteisönormeissa ja esimerkiksi omassa kasvatuksessani, ja ympärilläni olleissa ja olevissa ihmisissä
• Resurssipula omasta tilasta
• Ääretön yksinäisyys tuntemattomien ihmisten ympäröimänä
• Täydellinen merkityksettömyyden tunne itsestä
• Julkisella paikalla ajatusten sulkeminen viimeinen keino selviytyä
• Tragikomiikkaa nuoreen naiseen suhtautumiseen liittyen
• Ei yhtään luottamukseen perustuvaa ihmiskontaktia
• Liki kaikki ihmiskontaktit pyrkivät kontrolloimaan ihan tavallista elämääni; ulkona liikkumistani, tilan ottamista haltuuni, töihin ja harrastuksiin menemistäni, kaupassa käyntiäni ja kahviloissa olemistani.
• Silti elän täyttä, onnellista ja aktiivista elämää. Mutta siihen pystyminen on vaatinut kovettamista, etten näe ympärillä olevien ihmisten negatiivista suhtautumista meikäläiseen.
• Täytyy pyrkiä kaivelemaan vain positiivinen suhtautuminen kaikesta.